Tänään se Miguel sitte liihottelee Espanjaan ja vein sen kentälle tänä aamuna. Tällä hetkellä herra taitaa pallottaa Helsinki-Vantaalla.

En jaksa nyt pahemmin kirjotella, joten kuvat kertokoot enemmän meidän aktiviteeteistä tuona aikana ja niitähän löytyy tuolta. Sen verran vaan sanon että Minalta on vaihtunut nähtävästi jo kaikki hampaat ja uudet kasvaneet tilalle. Kauniit rivit löytyy kun niitä lähes päivittäin katselen että tyttö tottuu suun rämpläämiseen.

Kesäleiriä tässä vaan innolla odotellaan ja siihen asti pallotetaan töissä oikeen urakalla nyt kun lomailu loppui Miguelin lähdettyä.

Meillä oli loistava päivä eilen! Käveltiin iltapäivästä Kastelliin Marja-Leenaa ja Mindya moikkaan, Rilla-rouva oli sisällä ettei paimentanut junnujen leikkejä. Palautin samalla Marja-Leenalle pari kirjaa jotka oli lainassa, kiitos kovasti pitkästä laina-ajasta. ML ja Mindy olivat jo pihalla treenailemassa kun päästiin perille ja Mindy vähän pörhisteli Minalle ku niin törkeästi puski pihaan ja vielä kesken treenien. Kovasti yritti isotella alkuun. Siirryttiin sitte viereiselle pellolle kävelemään ja päästettiin koirat irti ja parin ärhentelyn jälkeen leikki sujui jo mainiosti! Vaikka Mindy on Minaa huomattavasti isompi, ei se haitannut yhtään. Mindy leikki aika nätisti ja Mina ei ole mikään posliinikoira vaan melkonen rymy-eetu.

ML asuu ihan Oulujoen lähellä ja koska peltokaistale johti sinnepäin kokeiltiin josko Mina kävisi uimassa ensimmäistä kertaa. Mindy porskutti suoraan kahlailemaan ja Mina meni perässä tassuja kastelemaan ja puhaltelemaan ilmakuplia kuono vedessä. Syvemmälle ei uskallettu ennen ku otettiin kepit leikkiin mukaan. Vitsit miten hauskaa se olikin! Kerran keppi meni vähän kauemmas ja Mina juoksi hurjana perään eikä tajunnut että siellä on syvempää, joten joutui ihan uimalla uimaan takaisin rantaan. Me hurrattiin ML:n kanssa kovasti Minan uimasuoritukselle ja tyttö oli hieman hämillään kaikesta. Hieman ujostutti sen jälkeen mennä veteen, mutta ei kuitenkaan pelottanut.

Uimisen jälkeen Mina sai kamalat hepulit ja lähti kirmaamaan pitkin peltoa Mindyn kanssa ja peuhas oikeein sydämmensä kyllyydestä. Enää ei pyöritty koko ajan mamman jaloissa, joten taisi uiminen tuoda roppa kaupalla rohkeutta Minalle. Pihalla pemuaminen vielä jatkui ja välillä käytiin pellon puolella juoksentelemassa. Huomasin että Mindyn pää ja kaulus olivat ihan veressä, joten tarkastin Minan hampaat, sillä olin ihan varma että taas taisi hammas tipahtaa. Äkkiseltään hoksasin että toinen alakulmuri oli lähtenyt. Tytöt jatkoi pemuamista ja leikin tiimellyksessä näin että ylhäältäkin oli kulmuri tipahtanut. Ei ihme että Mindy oli veressä! ML oli ihan ihmeissään ku ei ollut koskaan nähnyt että noin yhtäaikaa tippuu kaks kulmuria jotka on yleensä hyvinkin tiukassa.

Ennen kotiinpaluuta ML tarjosi Minalle ja minulle vettä että jaksetaan kotiin asti läkähtymättä. Taivas veti pilveen, mutta ei alkanut satamaan. Juomisten tiimellyksessä Rilla puski ulos moikkaan, mutta pistettiin se takaisin sisälle kun rupesi pöhisemään Minalle. Rilla on aikamoinen poliisi Kotimatkalla Mina jaksoi vielä hyvin ja välillä jopa veti, mutta kämpille päästyä lösähti suoraan nukkumaan. Tsekkasin hampaat vielä kämpillä paremmin ja olin ihan äimän käkenä kun sieltä puuttuikin kolme kulmuria! Mindy on kyllä loisto hammashoitaja!! Kahdesta kohti puskee jo uutta hammasta, mutta kolmas on vielä piilossa. Saapa nähdä milloin viimeinen kulmuri tipahtaa ja muutenkin loput hampaat vaihtuu. Aika hyvin ne on vaihtunu jo takaakin ja edessä on jo sievä uusi hammasrivi. Ihan huippua päästä eroon niistä neulasista.

Tänään meillä on ohjelmistossa siivoamista ja rentoutumista. Huomenna onkin touhu päivä sillä Miguel tulee pitkän odottamisen jälkeen tänne!! Oon ihan innoissani ja jänskättää että tunnistaako Mina Miguelin. Mina onneksi rakastaa kaikkia, joten vaikkei tunnistaiskaan niin tykkää varmasti. En usko että ehdin kirjottelemaan mitään blogiin Miguelin vierailun aikana, mutta ohjelmistossa meillä on kaverin valmistujaiset ja Pudasjärven reissu, sekä ole suunnitellut päiväretkeä Ranuan eläinpuistoon. Toivottavasti säät suosivat meitä ja Miguelkin näkisi ensimmäistä kertaa kesäisen Suomen.

Seuraavalla kerralla lisäilen kuviakin, sillä Miguel on ostanut uuden ja hienon kameran Kiinasta, jolla saa tosi hyvälaatusia kuvia. Sitä odotellessa..

Lisäämpä nyt uuden kategorianki ku ei tunnu kovinkaan pennulta enää tuo pallero Kovaa vauhtia se kasvaa ja näyttää jo ihan isolta koiralta vaikka onkin vielä alimittainen napero.

Viikonloppu meni koiria paimentaessa. Siskoni vuoden ikäinen villakoira Manta oli meillä hoidossa kun Anne meni perheineen Vuokattiin. Anne on kyniny Mantan todella rumaksi kun sillä on nyt takkukausi menossa, joka kuulema tulee aina vuoden ikään ehtineille. Odotellaan sitten että vuosi kuluu kunnes Mantan voi viedä näyttelyyn. Elli-mamma näyttää ihan rinssessalta Mantan rinnalla

Minalla ja Mantallahan on yleensä aina hauskaa ja telmivät menemään, mutta nyt Mantalla oli juoksu joten korvat puuttuivat täysin ja hieman piti Minallekki äristä ku ei koko ajan ois jaksanu leikkiä. On se kauhiaa miten täysin hallinnassa olevasta koirasta tulee idiootti juoksujen aikaan! Mantaa ei ikinä tarvi pitää hihnassa ku pyörätielläki se kulkee nätisti reunalla, mutta nyt se vaan nuuskutteli ja pissaili eikä muka tajunnut mitään käskyjä. Joo-o. Odotan kauhulla miten Minaan vaikuttaa juoksut.

Lauantaina tavattiin Eppu-veljeä. Nyt ei enää ollut vaikeuksia erottaa Minaa ja Eppua toisistaan, sillä Eppu on todellakin iso poika jo! Hienosti sisarukset leikki, kunnes Eppu jyräs Minan ja Minalla kävi kipeää. Mina suuttui kunnolla Epulle jyräämisestä ja kävi ärinällä päälle. Eppu parka yritti karata, mutta Mina meni perässä. En oo nähny Minan noin ärisevän, sillä yleensä ärinät Juntin ja Lillin kanssa kestävät sen pari sekunttia ja sitten ollaan taas ok. Mutta koska Eppu yritti karata eikä pistäny hanttiin Minalle niin tyttöhän ei heti lopettanukkaa. Loppujen lopuksi nykäsin Minan karvoista pois hätääntyneen Epun kimpusta ja Mina rauhoittui samantien. Mina sai kärsiä räjähdyksestään, koska Eppu ei enää alkanutkaan leikkeihin mukaan vaan pälyili Minaa Päivin tai Villen sylistä.

Kun oltiin kävelemässä takaisin päin innostui kaksikko taas leikkeihin. Sanottiin Minan kanssa heipat Päiville ja Villelle ja jatkettiin ulkoilua Taijan ja hänen koiriensa Frejan ja Illin kanssa. Taija tuli katsomaan sisaruksia, koska miettii itselleenkin aussieta. Freja on collie ja Illi sekarotuinen vanha herra ja hyvin käytti lenkkeily heidän kanssaan. Illi on hieman hidas jo, joten välillä piti ootella, mutta se oli vaan hyvä sillä Mina oli jo aika poikki. Kuvia en muuten saanut, koska unohdin kamerani sisälle ja en jaksanut sitä enää hakea, joten ainoa kuva Epusta ja Minasta on puhelimellani ja laatu on sitten sen mukaista. Päivistäki on vaan puoli päätä, mutta piti ottaa kuva äkkiä ennen ku penskat lähti vilistämään taas.

Sunnuntaina jätettiin Manta Sanna-siskon luo siksi aikaan kun käytiin Minan kanssa isän autolla Haukiputtaalla Hannea, Unnua ja Herttaa tervehtimässä. Mina oksensi jo matkalla Sannan luo, vaikka se ei ole 2 km pitempi reissu ja oli Mantaki kaverina takaosassa. Isän autossa Mina istui minun vieressä, pakettiauto kun se on, ja silti piti kuolailla ja loppumatkasta vielä oksentaakki. Takaisin mennessä kuolailu jatkui, mutta oksennusta ei tullut. Liekkö johtui siitä että Mina oli ihan minun kylessä kiinni koko matkan ja rapsuttelin sitä rauhottavasti samalla kun hurjastelin moottoritiellä että pääsisi mahdollisimman nopeaa perille.

Puttaalla Mina ihmetteli koiramäärää ja esteitä samalla kun etsin Hannea silmiini. Helposti löyty ku kuulin "pikku Mina" huudahduksen lähistöltä Unnu-mamma ei suhtautunut lapsensa tapaamiseen ihan niin innolla ja ärisi yhtämittaa Minalle. Taisi olla vaan kateellinen kun Hanne huomioi Minaa niin paljon. Hieman huvitti kun vasta pitkän ajan päästä Hannen treenikumppanit tajusivat että Mina on saman rotuinen kuin Unnu ja Hertta. Olivat luulleet vaikka ja miksi, kuten hoffiksi. Eräs jopa kysyi että muuttuuko se väri samanlaiseksi ku Hertalla (punanen) ajan myötä. Kovasti myös ihmeteltiin Unnun ja Minan sukulaisuussuhdetta. Minahan onki iskän tyttö

Reeneissä oli mukana myös super suloinen belgipoika Laku. Minalla oli aika hauskaa Lakun kanssa, vaikka Laku välillä äijäili ja harjoitteli isojen poikien juttuja. Tosi hienosti Mina muutenkin seuraili muitten koirien treenejä ja istuskeli tai makoili minun jaloissa. Ihmisten luo pyrki useasti kun lähemmäs tulivat, mutta koirien luo ei niinkää. Oon aika tyytyväinen että Mina ei juokse salamana muutenkaa toisten koirien luo, vaikka se tekee sitä ihmisille.

Viikonlopun touhujen lisäksi ollaan säännöllisesti nähty Redi-kultsua ja vaikka Mina onki välillä hieman liian raju paljon pienemmälle Redille niin löytyy sitä kultsustaki luonnetta. Redi ei ookkaa mikään pehmotyttö vaan ärrää ja purraa välillä tosissaanki Minalle ja hampaat napsuu koko ajan niinku krokotiilillä

Laitan muutaman kuvan nyt tähän loppuun meidän touhuista.

Manta tykkäsi Minan pedistä. Kuva on tosi keltanen, koska verhot olivat aurinkoisella ilmalla kiinni (muuten tänne kämppään tukehtuu) ja mun verhot sattuu olemaan keltaset.

Äiti ja tytär sulassa sovussa

Hertta ja Unnu seurasivat Hannea kentällä

Ja lopuksi Redi sateisena päivänä

Lisään vielä jälkikäteen kuvan Minan ja Deren leikeistä, jonka näpsäsin tänään törmättyämme lenkkipolulla Eilan katraan kanssa.

Lupasin viimeksi kuvia Minasta ja kaverin kultsusta temmeltämässä, mutta niitähän minulla ei ole tarjota, sillä ulkona satoi sinä päivänä niin paljon ettei kuvien ottaminen olisi ollut mahdollista. Siirsin kuitenkin vihdoinkin kamerasta kuvat Lilli siskon vierailusta (josta on kyllä ihan järkyttävän pitkä aika jo) ja Minasta leikkimästä uudella lelulla, pehmo possulla joka sanoo röh röh Mina on aivan häikäistynyt uudesta lelusta ja se on huippu!!!

Meille ei oo oikein tapahtunu mitään kummempia, mutta ku että tavattiin se kaverin kultsupentu jonka nimi on Redi. Mina on vähän liian raju vielä Redille ku se on niin pieni, mutta aika pippurinen tyttö se kyllä on ja varmasti pian Mina jää pienemmäksi. Mina painaa nyt viime punnituksen mukaan 10,4 kg eli on ihan mukavan kokoinen.

Minua se ei enää usko juurikaan pihalla ollessa ja tänään minulla meni totaalisesti hermot ku Mina vaan huiteli nurkan taakse eikä enää ilmestyny näkyviin vaikka pysyin poissa sen näköpiiristä että se oppis etten minä mene sen perässä ja ettei se voi turvata minuun jos lähtee jonnekki huiteleen. Noh, tästä lähin aijon pitää sen hihnassa pihallaki, sillä nuo "karkailut" on jo sen verran rasittavia ja kerta se ei niistä opi niin saapi sitte olla hihnassa. On vähän vaikia muutenkaa saaha sitä niistä oppimaan ku sille on niin iso palkka ku ihmiset sitä rapsuttaa ja minä sitä en voi enää kurittaa ku se kuitenki aina juoksee minun luo jossain vaiheessa enkä koskaa saa sitä itseteosta kiinni. Siinä sitte aina nielen kiukkuni. Ois hyvä jos joku säikäyttäs sen ku se tulis luokse, mutta en usko että kukaan sitä alkas tekeen ja se tuntee jo niin paljo esim minun talon asukkeja ettei se niitä alkais pelkään enää. Mukavia vaan sen mielestä. No kuitenni, nyt aijon pitää sen hihnassa ainaki jonkin aikaa.

Mutta niitä lupaamiani kuvia tulee tässä:

Lillin ja Minan leikkejä (huonoja kuvia ku kaks vilkasta kakaraa juoksee hullun lailla):

Mina raahailee omaa petiä aina makkarista olkkariin leikkiäkseen sillä:

Ihana uus röhköpossu:

Sitte poseerattiin mammalle:

Joo hengissä ollaan, oon vaan laiskotellu No ei, mulla loppu koulu viime viikolla, joten viimeisten kokeitten ja vappujuhlinnan kanssa oli ihan tarpeeksi tekemistä. Juhlin tosiaankin viimeistä opiskelija vappua ja sen se oli näköstäki. Vaikka vietin kolme päivää enemmän ja vähemmän kännissä ja sai se Minakin osansa vapusta

Minan vappuun siis kuului torilla pehmiksen ja makkaran syöntiä, siinä järjestyksessä, ja puistossa pussikaljottelua Hieman vapputori ihmettytti kaikkine ihmisineen, mutta tosi reippaasti siellä istuskeltiin. Jotku penskat innostui räjäyttelemäänkin jotain, mutta niistä ei Mina paljoa välittänyt kun kerta makkaraakin sai palkaksi. Tulipa mulle yks pultsari neuvomaanki ettei noin pienen koiran kanssa saa tommosiin paikkoihin mennä tyyliin "etkö nä nää kuin ihmeissään se sinun koira on. Menkää kotiin!". Öö, okei. Sillon istuttiin kaikessa rauhassa auringosta nauttien Mina minun sylissä vailla mitään huolen häivää ja kateltiin ihmisiä ja koiria. Mina jopa nuuskutteli parin koiran kanssa. On huvittavaa huomata miten jotku ihmiset tietää paremmin mitä koiran omistaja. Mitenhän he koiransa totuttaisivat ihmisvilinään? Ei tuo torin meininki minun mielestä eroa mitenkään koiranäyttelystä joka on ulkona järjestetty. Ehkä se on vielä jopa stressaavampi koska jokapaikassa on koiria ja vielä haukkuvia sellaisia. Ja koska Mina oli tosi nätisti ja rauhallisesti koko ajan niin en nähny mitään ongelmaa meidän torilla istumisessa. Parisen tuntia siellä käytiin ja käveltiin takaisin kämpille.

Omaksi puolustukseksi pitänee sanoa että vaikka vastuuntunnoton opiskelija vielä olenkin niin päiväsaikaan olin ihan selvinpäin ja vasta illalla alkoi kaljottelu Ja oli jännä huomata että Mina tykkäs ihan yhtä paljo minusta humalassaki, vaikka aikasemmin on väistäny humalaisia ihmisiä. Mamma on vissii aina yhtä huippu oli se missä kunnossa vaan

Ennen vappua Mina muuten tapasi ihanan red tri Dere pojan. Vaikka Dere oli huomattavasti nuorempi ja pienempi, niin leikki ei käynyt liian rajuksi. Mina on tosi raju tyttönen, mutta Derekään ei mikään pehmopoika ole. Dere on siis Ardiente kasvatti ja Ture-aussien pikkuveli. Leikkikavereista ei saada kylliksi sillä ehkä jo huomenna tavataan uusi koiralapsonen, nimittäin kaverini kultsupentu Redi. Tänään menen hoitamaan Rediä kaverini käydessä lääkärillä, mutta en vielä ota Minaa mukaan sillä Redi muutti uuteen kotiinsa vasta sunnuntaina joten eka kerta ilman mammaansa hoituu paremmin ilman sen suurempia järkytyksiä.

Kuvia en ole ottanut yhtään, hyi minä! Lupaan kuitenkin napsia yhteiskuvia tulevista parhaista kavereista Minasta ja Redistä alias tuhotytöistä

Ainiin, Minalla lähti ekat hampaat (edestä) viime viikon maanantaina Deren kanssa riehuessa. Paikalle on kasvanut jo komeat hampaat, jotka eivät onneksi ole yhtä neulasia kuin pentuhampaat. Kulmahampaitten lähtöä vaan odotellaan ettei sormet oo aina yhtä neulanjälkiä täynnä..