Pienen painostuksen ja uhkailun tuloksena on blogikirjoitus. Kiitos tästä kuuluu Sannille

Eilen käytiin liitelemässä oikeastaan ekaa kertaa. Eli se kurssi alko kahdella ns. toko-osuudella, jotka sisälsi lähinnä hallintaa agilityä varten, eli esteen takana paikallaoloa, ohjaavan käden seuraamista ja erilaisia käännöksiä. Kolmannella kerralla jolloin agiosuus alkoi en päässyt treeneihin ollenkaan, kiitos iltavuoron, joten eilen kirittiin sitten muut kiinni. Viimeksi olivat menneet hyppyjä ja putkea, joten ei kovinkaa paljo oltu menetetty ku Minahan meni putkea jo viime kesänä ja pikkuhyppyjä ollaan treenattu omillamme. Vielä en anna Minan hypätä kovin korkeita edes.

Eilen siis mentiin hyppyä ja putkea erikseen, sitten putkesta suoraan hypylle jota Mina ei alkanut tekemään ennen ku wubba otettiin esiin. Mina halus tarkastaa välttämättä putken jälkeen minut eikä hypätä suoraan makupalalle. Wubba open kädessä oli vaan niin vastustamaton että mammaa ei enää etitty putken jälkeen vaan rynnittiin suoraan hypylle ja taisteltiin open kans wubasta. Minan taistelutahtoa on todella helppo käyttää hyväksi treenatessa.

Toisena opeteltavana asiana tuli kepit. Kassilla on käytössä kujakepit, joista en välittäs niin paljo, mutta muutakaan ei oo tarjolla, joten niihin on tyydyttävä. Ensin Mina yritti rynniä kepeistä ohi ja pois kujalta, mutta lopussa tuli todella nappisuorituksia ja Mina juoksi kujan vauhdilla ja innolla loppuun eikä yrittänytkään mennä keppien väärältä puolelta. Mina kyllä oppii ihan huisin nopsaa asioita.

Kaikkein mukavinta Minan kanssa treenaamisessa on se että sitä voi ihan huoletta pitää irti eikä tartte pelätä että se karkailee tai menee muitten koirien luokse. Aikasemmilla tokokerroilla Mina oli aina irti ja se vaan teki töitä minulle eikä välittäny muista koirista. Pienosta kateutta oli havaittavissa kun jouduttiin seuraamaan vierestä kun russeli meni putkea pitkin, mutta ihan hienosti Mina katto eikä yrittäny rynniä putkea kohti.

Yks asia oikiastaan vaan ärsyttää Minassa. Se piipittäminen nimittäin. Mina on todella kova piipittämään kun joutuu odottamaan jotain. Esim kun ollaan menossa ulos ja minä puen niin Mina napottaa oven vieressä, tuijottaa minua ja piipittää. Treeneissä kans jos jotain ei tehä niin se alkaa pipittämään. Oon yrittäny palkata Minaa aina kun se ei piipitä ja esim hississä ootellessa rapsuttanu sitä aina ku se odottaa hiljaa ja ei piipitä. Ovesta uloskaa ei mennä jos Mina piipittää. Voi olla melko pitkä prosessi ton piipityksen kanssa. Patu piipitti kans ihan hulluna ja sitä en saanu siltä koskaa pois. Jotku ei varmaan näe sitä niin häiritsevänä tekiänä, mutta minun mielestä se piipitys on erittäin raivostuttava piirre, joka kyllä yritetään kitkeä pois. Murmuttaminen ja juttelu on eriasia, mutta piipitystä ei suvaita.

Käytiin Pudasjärvelläki viikonloppuna melkosella sakilla. Heikki lähti ekaa kertaa ihan yöksi asti Pudikselle ja meidän lisäksi mukaan tuli siskon vanhemmat pojat Leevi 6v ja Eetu 5v. Kumpikaa pojista ei ollu nähny Heikkiä aikasemmin ja Anne hirvitti jos pojat alkaa kyselemään jotain Miguelista ku ei ne ihan vielä tajua näitä ihmissuhdejuttuja, vaikka Leevi onki melkonen naistenmies (niinku isänsä siinä iässä ). Eipä tuo ois haitannu vaikka oisivatki kyselleet, sillä ei Heikki ois semmosesta pahastunu. Pojat käyttäyty kuitenki todella mallikkaasti ja Eetu oli jopa sanonu meijän äitille että taitaa tykätä Heikistä Leevissä on vähän kennelpojan vikaa ku se osaa aika hyvin käsitellä koiria. Käytiin sunnuntaina lenkillä Heikin kans ja otettiin koko koirakatras mukaan. Hyvin meni lenkki vaikka hieman draamaa tulikin osaksi kun lauman johtaja Loke päätti opettaa Juntille käytöstapoja kun Juntti löysi jonku eläimenraadon ja ärisi sen päältä muille. Loke on maailman lempein otus eikä tappele koskaa turhaan, joten antoin sen hieman ojentaa Junttia ja erotin sitte pojat ettei ärinää ja näykkimistä pahempaa yhteenottoa ois sattunu. No kotiin päästessä Juntti ei antanu mulle enää kiinni että oisin ottanu kaulapannan siltä pois. Pyry-vauva kyllä antoi hienosti ottaa sen, mutta Juntti on nimensä veroinen. Sanoin sitte Leeville että käyppä yritä jos Juntti antas sinun ottaa sen pannan pois ja niin se Leevi meni tarhaan ottamaan Juntilta pannan pois. Mitähän siitä pojasta vielä tulee isona koirien suhteen

Käytiin Iso-Syötteellä Heikin kans lauantaina laskemassa ja oli "pikkasen" kylmä. Huipulla -19 ja tuuli. Laskettiin vajaa 3 tuntia reilujen kaakaotaukojen kera ja mentiin Alkon kautta viinilekkerin kanssa takas kotiin. Oli aika kiva Pudiksen reissu ja Minaki oli ihan mielissään. Mina oli koko ajan kiipiämässä Heikin syliin ja oli siinä koko ajan niin kiinni että äitiki sitä ihmetteli. Siitä on tainnu tulla täysin Heikin koira

Eikait tässä muuta. Aletaan varmaan treenaan kaks kertaa viikossa ku Sanni kuttu meijät niitten sunnuntain hallivuorolle, jossa ne treenaa tottista, nätoa ja joskus agia, eli mitä millonkin. Sunnuntaina ehkä myös aussietreffit jos se Sanni saa aikaseksi laittaa palstalle siitä infoa Se kerta lupas niin en mene ite härppään

Paljon on ehtinyt taas tapahtua pienessä ajassa. On yökyläilty, oltu hoidossa ja Minasta on tullut nainen!

Minalla siis alkoi juoksu. Olin jo vähän epäilly että jokos se alkais ja seuraillu tiiviisti peräpäätä, mutta mitään merkkejä ei näkynyt. Huomasin vuodon sitten jouluaattona kun lakanaan oli tullut pieni läiskä. Oltiin siis Haukiputaalla "anoppilassa" ekaa kertaa yötä ja Mina nukkui vieressä toisella patjalla kun oltiin puskeuduttu nukkumaan yhdelle patjalle. Aika tyytyväisenä se kölli koko yön kun kerranki pääsi viereen nukkumaan  Aika kivaa siellä Puttaalla oli muutenki Minan mielestä ku talossa oli neljä kissaa jotka kiinnostivat aivan kamalasti. Kissat ei tosin kovinkaa tykänneet Minasta  

Juoksujen ajoitushan oli loistava kun oltiin aattona menossa Pudasjärvelle koko jouluksi ja siellä on kolme urosta. Joulu meni kuitenkin hyvin koska Mina vaan äirisi pojille jos yrittivät lähennellä ja pojatki sitte luovutti ja pelkästään leikkivät Minan kanssa. Mina on pitäny itsensä hyvin puhtaana koko juoksun ajan ja pöksyjä ei olla tarvittu ollenkaan.

Joulun jälkeen kävin neljä päivää töissä ja torstaina heti töiden jälkeen lähtiin kaverin kanssa ajamaan kohti Kuusamoa. Pudasjärvellä vaihdettiin äitin kanssa autoja ja Mina lähti äidin mukaan. Hieman hirvitti jättää Mina ekaksi uudeksi vuodeksi hoitoon, mutta onneksi kaikki oli menny hyvin ja jopa Loke oli ollut rauhallinen vaikka pelkää uutta vuotta. DAP-suihke huivit oli koko joukolla kaulassa ja Mina sai olla Pyryn kanssa sisällä ihmisten kanssa kun hurjat metsästäjät Loke ja Juntti viettivät aaton takkahuoneessa. Loke ja Juntti nimittäin olivat hieman liiankin kiinnostuneita Minasta ja enää Minalla ei ollut mitään sitä vastaan. Kerran jopa karkasi oven raosta poikien luokse tarhaan, mutta uskoi onneksi äitiä ja tuli takaisin (tosin "hieman" piti äitillä ääntä korottaa).

Sunnuntaina ajeltiin Rukalta Heikin kanssa hakemaan Minaa ja vaihtamaan auto takaisin ja voi sitä riemua kun Mina näki meidät! Hienosti oli menny koko aika hoidossa ja kovasti tyttö esitteli lahjalelua ja luuta. Sullouduttiin kahen laudan ja rinkkojen kanssa autoon ja Mina nukkui oikein rauhallisena koko matkan Ouluun. Minäkin sain jopa nukkua kun kerranki ei tarvinu itellä ajaa.

Mina on ollu nyt vähän vaisuna mulle. Kun Heikki lähti sunnuntaina omalle kämpille, niin Mina puskeutu vaan sohvan alle nukkumaan eikä tullukkaa viereen sohvalle. Ruoka ei meinannu maistua ja sama homma jatkui maanantaina. Lenkillä kyllä riehu naapurin koiran kanssa ja illalla minun kanssa lumihangessa, mutta muuten oli hieman apaattinen. Taisi tyttö vaan osottaa mieltään kun en ottanu sitä mukaan. Mielellään olisin Minan mukaan kyllä ottanu, mutta mökillä oli allerginen niin ei onnistunut. No, ehkä seuraavalla kerralla sitte.

Tänään meillä on agilitykurssin testi. Asioita hieman vaikeuttaa tuo juoksu, mutta eilen soitin testin vastaavalle ja hän sanoi että olemme tervetulleita vaikkakin rajoituksin. Eli meidät testataan joko ulkona tai sitten urosten jälkeen. Testissä on onneksi pari muutakin juoksusta narttua mukana niin ei olla ainuita. Toivotaan vaan että mökötys on ohi ja Mina tekee innolla yhteistyötä kanssani. Uskon että se menee hyvin sillä Minalla ei oo tuo juoksu ainakaa muuttanu käyttäytymistä. Pitäkää meille peukkuja että päästään aloittamaan agi!!

EDIT: Päästiin siihen agilityn alkeiskurssiin vaikka ne ohjaajat sano että Mina on liian löysässä kunnossa eikä jaksa hypätä maxi estettä. No se kenguruhan hyppäis vaikka ja mistä mutta jospa me vielä tässä iässä hypittäs niitä minejä ettei vaan satu mitään..

Lauantaina käytiin hakuilemassa toista kertaa ja se oli samalla kurssin loppu. Sovittiin kuitenni että jatketaan treenaamista samalla porukalla jos tyypeillä innostusta riittää.

En voi hehkuttaa tarpeeksi että kuin loisto hauva mulla on. Toinen kerta hakuilemassa niin tyttö ettii maalimiehet niinku vanha tekijä ja ihan mielettömällä vauhdilla! Laitettiin ensin kaksi maalimiestä molemmin puolin keskilinjaa ja Mina sai katella niitten piiloutumista. Käveltiin siitä sitte vähän pois ja Mina kiinnitti huomionsa minuun ja mentiin takasi. Annoin Minan itse valita kumman puolen se haluaa ensin tehdä ja pyysin maalimiestä antamaan äänimerkin ja lähetin Minan etsimään ukkoa. Mina eteni salamannopeasti ja ryntäsi leikkimään maalimiehen kanssa. Käytän Minalle lelupalkkaa koska Minalla ei ole mitään ongelmaa leikkiä edes ventovieraan kanssa ja se innostaa sitä enemmän mitä namit.

Toinen maalimies löytyi yhtä lennokkaasti. En tosin muista pyysinkö maalimieheltä äänimerkkiä vai en. Kolmas maalimies piiloutui sillä välin kun toista maalimiestä oltiin etsimässä, joten Minalla eikä minulla ollut mitään hajua sen sijainnista muuten kuin että tiesin kummalla puolella se sijaitsee. En pyytänyt äänimerkkiä, eikä maalimiestä näkynyt linjalle, ja lähetin Minan ukolle. Minan vauhti oli samaa luokkaa kuin edellisten ukkojen kohdalla ja eteni aivan suoraan mihin sen lähetinkin. Maalimies löytyi samantien ja ihan selvästi Mina ei etsinyt silmillä vaan käytti nenää. Sen suorituksen jälkeen oli syytäki olla iloinen. Omistan siis aivan loistavan hakukoiran!!

Kun kaikki ukot oli metikosta pengottu otettiin esineruutua. Sitähän me ollaan kahestaanki treenattu, joten tehtiin se samaan malliin sielläkin tosin hieman helpommin. Jossu piti Minaa (yleensä oon sitonu puuhun) ja minä menin tutun hanskan kanssa ruutuun ja nakkasin sen sinne ja palasin takaisin Minan luo. Lähetin Minan etsimään esinettä ja Mina löysi hanskan samantien ja vauhdilla. Esineruudussa meidän ongelma ei olekkaan esineitten löytäminen, koska Mina käyttää ihan tosissaan nenää etsintään, vaan esineiden tuominen. Hanskan kanssa Mina pitää hauskaa eikä pidä kiirettä minun luokse ja saan aina lähteä peruuttamaan jotta Mina seuraisi. Hanskaa ei myöskään anneta käteen ja siitä taistellaan. Noutaminen ja luovuttaminen on siis työn alla ja sitä pitää treenata sisälläkin. Oon aamusin tuotattanu Minalla mulle sukkia

Onneksi Kati ja Redikin innostuivat hausta, joten voidaan yhessäki treenata ja yksi miespuolinen maalimies on ilmottautunut käytettäväksi (hän ei tosin tiedä kaikista suunnitelmista ). Tulevaisuus näyttää sitten mihin meidän rahkeet riittää. Koirahan varmasti pystyy vaikka ja mihin mutta ohjaajasta ei ole tietoa

Me muuten ilmottauduttiin agilityn alkeiskurssin kokeeseen, eli siihen missä ne määrittää ketä ottavat mukaan kurssille. 10 valitaan ryhmään joka kestää helmi-huhtikuun kerran viikossa. Kurssi on Oulun seudun KASsin järjestämä. Saas nähä miten käy ja päästäänkö mukaan. Pääseehän sitä agia harrastaan jos avaa enemmän kukkaronnyörejä, mutta ei hirviäis kovin paljoa maksaa ja tuo kurssi tulee puolet halvemmaksi mitä moni muu ja uskon että on ihan hyvä kurssi. Varmasti paljo parempi mitä se OKK:n kurssi millä Patun kans oltiin. Siellä oli niin paljo koiria ja vaan yks tai kaks ohjaajaa ettei siitä saanu mitään irti. Tuossa KASsin kurssilla on kuitenni kaks ohjaajaa eli luulis olevan ihan ok.

Että tämmöstä. Pikkujoulukausiki on ohi, joten enää ei tartte rapuloissaan raahautua johonki pöpelikköön Minan kans satunnaisina sunnuntai aamuina  Raitis ilma kyllä tekee hyvää kankkusessa, mutta jospa noista aussietreffeistä sais enemmän irti ilman sitä. Ei meikäläinen jaksais tommosta kauhiaa juhlintaa joka kuukausi. Hyvä että joulu on kerran vuodessa ja pikkujoulukausi ei kestä sitä kuukautta pitempään meijän piireissä.

Ohhoh, ompas taas vierähtäny aikaa edellisestä kirjotuksesta. Tuntuu että se oli ihan vasta

Onhan sitä touhutta vaikka ja mitä, käyty esim tervehtimässä kotona meidän supersuloista Pyry poikaa joka on nyt 3kk ja suurikin mies omasta mielestään Ku mentiin Pudikselle niin se koko sen illan yritti astua Minaa. Oli aika huvittavaa kateltavaa ku semmonen kirppu yrittää Minaa astua. Korvatkaa sillä ei oo vielä täysin pystyssä vaan ne harottaa minne sattu. Aivan supersulonen tapaus se kyllä on <3 Ihannoi isäänsä Lokea ihan kauhiasti ja on välillä vähän riiviömäinen. Kiltti pentu se silti on ja osaa jo istuakki käskystä! Veikko-eno on sille sen opettanu ku seki on niin rakastunu Pyryyn ja se käy hoitamassa sitä päivittäin ku äiti on töissä.

Viime lauantaina käytiin Minan kanssa hakukurssilla, jonka Sanni ja Johanna järkkäs. Meitä oli neljä koirakkoa ja Sannilla oli Lilli mukana ja Johannalla Elli ja Eetu-kultsu. Muita koiria oli Minan superystävä Redi, ihana partacollien pentu ja käyttölinjanen labbis. Kaikki koirat oli tosi innokkaita ja kaikki omistajat ihan selvästi sai kipinän siitä touhusta. Mina oli innokas niinkuin aina ja kyllä siitä vois hyvinki hakukoira vielä tulla! Ens lauantaina on seuraavat treenit ja jos meidät suvaitaan joukkoon kirjavaan niin jatkettas sitte hakuilua Sannin ja kumppanien kanssa. Nyt tosiaanki ku on se auto niin pääsee kaikkeen kivaan mukaan.

Tällä hetkellä Mina makaa jaloissa supertylsistyneenä. Oon ite flunssassa ja kolme päivää saikulla ja oon käyttäny Minan vaan pienillä reissuilla ulkona ku pakkastaki on lähemmän 20 astetta. Naapurin Elisa otti Minan mukaan ku lähti Nikin kans ulos mutta Niki on niin kylmänarka että he olivat noin 20 minuuttia pihalla ja tulivat takasi. Minaa tuo pakkanen ei tunnu haittaavan. Kyllä sitä itekki pystys käymään lenkkeilemässä mutta ei tän flunssan kans kehtaa riskeerata ku ois koko viikko töitä ja en oo ainut sairas työpaikalla niin pakko parantaa ittesä että pääsee loppuviikosta töihin.

Jouluaattona me suunnataan Minan kanssa Pudasjärvelle ja välipäivinä takas Ouluun ku mulla on töitä. Uutena vuotena Mina menee sitten hoitoon ilmeisesti Pudikselle ja minä suuntaan Rukalle. Harmittaa ihan pirusti jättää se uutena vuotena yksin mutta ku tuo mökkijuttu oli niin ainutkertanen tilasuus ettei voinu jättää välistä ja koiria ei saanu ottaa mukaan ku on allergisia paikalla. Ärsyttävää.. Onneksi siellä maalla ei kuitenkaa räisky kovin paljo ja on muita koiria seurana niin jospa se menis hienosti. Vois tosin varalta ostaa dappisuihke jota aattelin alkaa käyttään automatkoillaki ku Mina oksentaa heti ku hoksaa että nyt ajetaanki pitemmästi. Viime Pudis reissun jälkeen se kuolas pienilläki matkoilla ku sai vissii traumoja

Nyt se ihme on tapahtunut! Meillä on auto Toivon mukaan nyt päästään paremmin harrastamaan ja muutenki treffaileen. Minan takiahan tuota autoa en hommannu vaan ihan sen takia ku mun työmatka on nykyään pikkasen vajaa 20km niin aika mahoton homma talvella sitä kulkea ilman autoa. Nyt en ole enää riippuvainen muista ihmisistä. JEEEEE! Automme on Seat Cordoba vm -02 eli ihan normi sedani, joka on tosi siistissä kunnossa iästä huolimatta. Väri on tumman harmaa, joten meitä voi yrittää bongailla Pitänee hommata aussietarrat vaan siihen ja penkinsuojus ja turvavaljaat Minalle..

Ei meille muuta, Minan juoksua odotellessa vaan.. Aattelin lainata Annelta Mantan kylään ku sillä on juoksu