Lupasin viimeksi kuvia Minasta ja kaverin kultsusta temmeltämässä, mutta niitähän minulla ei ole tarjota, sillä ulkona satoi sinä päivänä niin paljon ettei kuvien ottaminen olisi ollut mahdollista. Siirsin kuitenkin vihdoinkin kamerasta kuvat Lilli siskon vierailusta (josta on kyllä ihan järkyttävän pitkä aika jo) ja Minasta leikkimästä uudella lelulla, pehmo possulla joka sanoo röh röh Mina on aivan häikäistynyt uudesta lelusta ja se on huippu!!!

Meille ei oo oikein tapahtunu mitään kummempia, mutta ku että tavattiin se kaverin kultsupentu jonka nimi on Redi. Mina on vähän liian raju vielä Redille ku se on niin pieni, mutta aika pippurinen tyttö se kyllä on ja varmasti pian Mina jää pienemmäksi. Mina painaa nyt viime punnituksen mukaan 10,4 kg eli on ihan mukavan kokoinen.

Minua se ei enää usko juurikaan pihalla ollessa ja tänään minulla meni totaalisesti hermot ku Mina vaan huiteli nurkan taakse eikä enää ilmestyny näkyviin vaikka pysyin poissa sen näköpiiristä että se oppis etten minä mene sen perässä ja ettei se voi turvata minuun jos lähtee jonnekki huiteleen. Noh, tästä lähin aijon pitää sen hihnassa pihallaki, sillä nuo "karkailut" on jo sen verran rasittavia ja kerta se ei niistä opi niin saapi sitte olla hihnassa. On vähän vaikia muutenkaa saaha sitä niistä oppimaan ku sille on niin iso palkka ku ihmiset sitä rapsuttaa ja minä sitä en voi enää kurittaa ku se kuitenki aina juoksee minun luo jossain vaiheessa enkä koskaa saa sitä itseteosta kiinni. Siinä sitte aina nielen kiukkuni. Ois hyvä jos joku säikäyttäs sen ku se tulis luokse, mutta en usko että kukaan sitä alkas tekeen ja se tuntee jo niin paljo esim minun talon asukkeja ettei se niitä alkais pelkään enää. Mukavia vaan sen mielestä. No kuitenni, nyt aijon pitää sen hihnassa ainaki jonkin aikaa.

Mutta niitä lupaamiani kuvia tulee tässä:

Lillin ja Minan leikkejä (huonoja kuvia ku kaks vilkasta kakaraa juoksee hullun lailla):

Mina raahailee omaa petiä aina makkarista olkkariin leikkiäkseen sillä:

Ihana uus röhköpossu:

Sitte poseerattiin mammalle:

Joo hengissä ollaan, oon vaan laiskotellu No ei, mulla loppu koulu viime viikolla, joten viimeisten kokeitten ja vappujuhlinnan kanssa oli ihan tarpeeksi tekemistä. Juhlin tosiaankin viimeistä opiskelija vappua ja sen se oli näköstäki. Vaikka vietin kolme päivää enemmän ja vähemmän kännissä ja sai se Minakin osansa vapusta

Minan vappuun siis kuului torilla pehmiksen ja makkaran syöntiä, siinä järjestyksessä, ja puistossa pussikaljottelua Hieman vapputori ihmettytti kaikkine ihmisineen, mutta tosi reippaasti siellä istuskeltiin. Jotku penskat innostui räjäyttelemäänkin jotain, mutta niistä ei Mina paljoa välittänyt kun kerta makkaraakin sai palkaksi. Tulipa mulle yks pultsari neuvomaanki ettei noin pienen koiran kanssa saa tommosiin paikkoihin mennä tyyliin "etkö nä nää kuin ihmeissään se sinun koira on. Menkää kotiin!". Öö, okei. Sillon istuttiin kaikessa rauhassa auringosta nauttien Mina minun sylissä vailla mitään huolen häivää ja kateltiin ihmisiä ja koiria. Mina jopa nuuskutteli parin koiran kanssa. On huvittavaa huomata miten jotku ihmiset tietää paremmin mitä koiran omistaja. Mitenhän he koiransa totuttaisivat ihmisvilinään? Ei tuo torin meininki minun mielestä eroa mitenkään koiranäyttelystä joka on ulkona järjestetty. Ehkä se on vielä jopa stressaavampi koska jokapaikassa on koiria ja vielä haukkuvia sellaisia. Ja koska Mina oli tosi nätisti ja rauhallisesti koko ajan niin en nähny mitään ongelmaa meidän torilla istumisessa. Parisen tuntia siellä käytiin ja käveltiin takaisin kämpille.

Omaksi puolustukseksi pitänee sanoa että vaikka vastuuntunnoton opiskelija vielä olenkin niin päiväsaikaan olin ihan selvinpäin ja vasta illalla alkoi kaljottelu Ja oli jännä huomata että Mina tykkäs ihan yhtä paljo minusta humalassaki, vaikka aikasemmin on väistäny humalaisia ihmisiä. Mamma on vissii aina yhtä huippu oli se missä kunnossa vaan

Ennen vappua Mina muuten tapasi ihanan red tri Dere pojan. Vaikka Dere oli huomattavasti nuorempi ja pienempi, niin leikki ei käynyt liian rajuksi. Mina on tosi raju tyttönen, mutta Derekään ei mikään pehmopoika ole. Dere on siis Ardiente kasvatti ja Ture-aussien pikkuveli. Leikkikavereista ei saada kylliksi sillä ehkä jo huomenna tavataan uusi koiralapsonen, nimittäin kaverini kultsupentu Redi. Tänään menen hoitamaan Rediä kaverini käydessä lääkärillä, mutta en vielä ota Minaa mukaan sillä Redi muutti uuteen kotiinsa vasta sunnuntaina joten eka kerta ilman mammaansa hoituu paremmin ilman sen suurempia järkytyksiä.

Kuvia en ole ottanut yhtään, hyi minä! Lupaan kuitenkin napsia yhteiskuvia tulevista parhaista kavereista Minasta ja Redistä alias tuhotytöistä

Ainiin, Minalla lähti ekat hampaat (edestä) viime viikon maanantaina Deren kanssa riehuessa. Paikalle on kasvanut jo komeat hampaat, jotka eivät onneksi ole yhtä neulasia kuin pentuhampaat. Kulmahampaitten lähtöä vaan odotellaan ettei sormet oo aina yhtä neulanjälkiä täynnä..

Kyllä, myönnän että olen ollut super laiska blogin suhteen nyt viime aikoina, mutta jotenki minulle on tullu väsymyskausi eikä ole vaan jaksanut alkaa kirjoittamaan mitään. Onneksi Mina on ottanu iisisti mamman jatkuvan nukuskelun, ja joko nukkunut itsekkin tai leikkinyt itsekseen. Ihana tuo pallero ku se osaa rauhottuakki ja vaikka yövuoron jälkeen nukkusin kahteen asti niin mimmi ei pahemmin välitä vaan touhuilee omiaan. Onneksi ei tuhmuuksia kuitenkaan.

Paljonhan sitä on ehditty puuhailla parin viikon aikana. Ollaan käyty eläinlääkäriasema Akuutin pentukerhossa jo kahdesti ja Mina on ollut tosi reipas koiruli siellä ja saanut ihmiset sanomaan sen miljoona kertaa "Oi ku se on sulonen". Mina tykkää hirviästi ihmisistä ja pentukerhossaki välillä hurmannu enemmän ihmisiä mitä leikkiny muitten pentujen kanssa.

Pääsiäinen vietettiin Pudasjärvellä ja Mina pääsi taas leikkimään Juntin kanssa. Junttia on alettu totuttaan enemmän ulkokoiran rooliin, joten sisällä se saa olla vain yöt tai kun kotiväki lähtee jonnekin. Mina viettikin sitten paljon aikaa ulkona aitauksessa Juntin ja Loken kanssa, ja koska ilmat olivat mitä mainioimmat niin pikkukoira pärjäsi siellä hyvin. Elli villakoira oli myöskin Pudasjärvellä Mantan jäädessä Ouluun ja Mina oli välillä todella kateellinen kun pidin Elliä sylissä. Elli tykkää ihan kauheasti olla sylissä ja laittaa aina pään kainaloon tai rintaa vasten hellyyttävästi, joten sitä on ilo paijata. Kaiken lisäksi Elli tykkää minusta ihan hurjasti sillä olen hoitanut sitä muutamaan otteeseen ja käynyt sen kanssa näyttelytreeneissä. Voi olla että kesällä päästään taas Ellin kanssa kehään Oulun näyttelyssä molempina päivinä jos Elli ei ala esiintymään Annelle. Viimeksi me napattiin Ellin kanssa ROP ku kehässä pyörähdettiin.

Mina ja Juntti saman tuohenpalan kimpussa pääsiäisenä:

Kevät tulee kovaa vauhtia ja ihanat rapakelit ovat täällä (jos ei lasketa näitä tuulisia ja myrskyisiä päiviä jolloin on luntakin tullut). Minaa on siis jouduttu pesemään oikein olan takaa. Ensimmäinen shampoo pesu tuli kuitenkin autoilun jälkeen kun Mina oksensi itsensä päälle ja kuolasi kuin mikäkin molossikoira. Mina on siis alkanut voimaan pahoin autossa, vaikka aikaisemmin automatkat sujuivat kuin tanssi. Ihan sama kestääkö matka 10 min vai pari tuntia niin Mina on ihan kuolassa kun päästään perille. Kaikkein mukasin matka oli pääsiäisenä Pudasjärveltä Ouluun kun Mina pääsi ahmimaan 10 min ennen lähtöä Ellin raakaruokaa ison osan ja tietenki oksensi kaiken lähes saman tien autoon. Onneksi kaikki osui omalle pyyhkeelle ja auton perä pysyi oksennuksettomana, vaikkakin kuolassa se oli Ouluun päästyämme.

Mina shampoopesun jälkeen märkänä (super huono kuva):

Ja sitten kuivana ja harjattuna eli hyvin pörröisenä (taas super huono kuva):

Eilen meillä oli sitten Pudasjärvellä serkun hautajaiset. Päätin lähteä sinne vain päiväseltään kun kerta siskon kyydissä se oli mahdollista ja vein Minan kaverille hoitoon siksi aikaa. Mina ei ollut nähnyt koskaan ennen Marjoa, joka aikoinaan Patuakin joskus hoiti, ja hieman hirvitti antaa vain lennosta Mina Marjolle kun meillä tuli kamala kiire kirkkoon. Mina onneksi tykkää kaikista, joten oli kuulemma vain vähän itkenyt mamman perään ja sitten alkanut leikkimään Marjon kanssa. Olin huoletta hautajaisissa, koska tiesin ettei Minalla ole mitään hätää Marjon luona ja kun myöhään illalla kotiuduin Ouluun oli iloinen koira vastassa Marjon luona. Ihan kuin olisin ollut monta päivää poissa enkä vain reilua 7 tuntia.

Minalla ja Marjolla oli ollut kiva ilta ja olivat rentoutuneet leikkien ja nukkuen kämpillä. Mina pääsi kokeilemaan jotain aivan uuttakin Marjon kanssa, eli saunomista! Marjo sanoi että Mina törötti tyytyväisenä ylimmällä lauteella ja Marjo kasteli sitä välillä ettei pikkukoira tukehtunut. Oli kuulemma tykännyt kovasti saunomisesta. Meillä kotona edesmennyt japaninpystykorva Jedi oli myös kova poika saunomaan ja vaati aina päästä saunassa pyörähtämään kun lämmitimme rantasaunaa. Jedi vietti aina vähän aikaa ylimmällä lauteella ja hyppäsi takaisin alas kun tympääntyi touhuun ja se päästettiin takaisin ulos. En usko että saunomisesta mitään haittaakaan silloin tällöin koiralle on, sillä Jedi eli yli 12 vuotiaaksi, jolla oli kova kunto loppuun asti, mutta sydän ei enää vanhuuttaan jaksanut vaikkei se koskaa aikaisemmin oireillutkaan.

Mina sai myös erivapauksia Marjon luona ja oli nukkunut Marjon kanssa sängyllä! Kotona Mina ei pääse koskaan edes sohvalle (Miguelin vaatimus, pah sanon minä) muuten kuin sylissä, mutta Marjolle Mina ei sitä ollut kertonut vaan oli vain tyytyväisenä rötvönnyt Marjon vieressä. Mina oli muutenkin hurmannut Marjon niin täysin että kaikki nakit mitä annoin oli syöty ja Marjo ei ollut kuulema pystynyt vastustamaan Minaa vaan oli jatkuvasti paaponut sitä sylissä. On siellä ollu kissan päivät pikkukoiralla.

Tänään me lepäillään kämpillä ja vietetään laiskaa sunnuntaita (otin aamupäiväunet 2h ja Mina vetää hirsiä paraikaan). Lenkille ei mennä kunnes illalla kun Sanni tulee Lillin kanssa vierailemaan. Ilma on kyllä edelleenkin kamalan tuulinen, mutta pakkohan sitä on koirat ulkoiluttaa. Odotan kyllä innolla Lillin näkemistä ja uskon että Mina on aivan yhtä innoissaan kuin minä

Lisää kuvia täältä (eli facebookista).

MINA NAURAA!!! Se on alkanu nauramaan tosi useasti ja tänään hymy loisti miltei koko päivän! Ihana <3 Tullut näköjään sukuunsa. Eniten Mina nauraa minun kaverille Katille, jonka kanssa on viettänyt paljon aikaa ja Kati aina hölmöilee ja leikkii Minan kanssa. Tänäänki ku mentiin rääppiäisiin Katin luo (eilen juhlittiin synttäreitä siis siellä) niin mitä lähemmäs Katin kämppää päästiin sitä enemmän Mina veti. Se näköjään rakastaa mennä sinne. Tänään hymyiltiin kyllä myös Katin jollekki naapurille jota ei oltu koskaa ennen nähty, mutta Minan mielestä se oli vissii kiva täti kerta sille piti hymyillä ja peppua heiluttaa hännän mukana. On se niin ihana pakkaus

Minan yökyläily Annen luona oli mennyt loistavasti. Anne kehu Minan maasta taivaisiin kun toi sen tänään kymmeneltä aamulla ja löysi rapulaisen Eevan nukkumasta sängystä. Mina juoksi innoissaan suoraan sängyn reunalle mammaa tervehtimään ja jälleennäkemisen riemua ei ilmeisesti edes vanhan viinan lemu häirinnyt. Mutta tosiaanki, Mina oli käyttäytynyt todella hyvin ja ottanut fiksuista villakoirista mallia että miten käyttäydytään. Yhtään pissaa ei ollut sisälle tullu ja lenkillä oli ohittanu irti ollessaan muita koiria samallai kuin villikset. Oli kuulema vaan vilassu Elliä ja Mantaa ja hoksannu että kerta nekään ei reagoi vieraaseen koiraan niin en sitten minäkään. Mantan kans niillä on ollu hauskaa ja ne on temunnu menemään.

Illalla Annen miehen siskon poika oli kavereineen tullu kylään ennen baariin lähtöä ja olivat ottaneet huikkaa talon isännän kanssa jonkun verran niin siitäpä Mina ei ollut tykännyt. Se oli vain ollu Annen jaloissa eikä ollu halunnu mennä yhenkää kännisen ukon luokse. Hyvä Mina, ei niistä kännikaloista tarvikkaa tykätä! Sitte seuraavana päivänä oli taas ollut Annen miehen paras kaveri kun se oli selvinpäin. Kaikki kyllä on ihastunu Minaan ja se on niin reipas pikkukoira että ei vois parempaa kyllä toivoa. Varsinki Annen mies ja meidän isä on ihan Minan pauloissa.

Mutta näin, nyt pikkukoira nukkuu tyytyväisenä eteisessä, ollut ilmeisesti rankka viikonloppu.

Eipä oo saanu taas aikaseksi kirjottaa mitään. Rokotus tosiaankin oli viime viikon torstaina ja se meni kyllä hienosti. Itse piikitystä tyttö ei huomannu ollenkaan koska namut eläinlääkärin pöydällä veivät kaiken huomion, mutta perustarkastuksessa piti rimpuilla oikein urakalla. Mina ei millään olisi malttanut pysyä paikallaan ja sitä sai pidellä todenteolla että korvat ja kaikki saatiin tsekattua. Ei Minaa siis hirvittänyt, mutta ku ei vaan ois malttanu pysyä paikallaan.

Bussilla mentiin lekurille ja tultiin takaskin ja Mina käyttäyty esimerkillisesti kuin vanha tekijä. Eräs kanssamatkustaja huomautti että hällä on kaks aikuista koiraa eikä niistä kumpikaan matkusta yhtä nätisti bussissa. Harjottelusta on siis ollu hyötyä. Hihnassa kulkeminen nätisti keskustassa ei vielä oikein suju. Jalkakäytävät on kapeita ja täynnä ihmisiä eikä Mina oikein ymmärrä vielä systeemiä. Melukin hieman hirvittää, joten kaupunkiharjoittelua pitää ottaa paljon paljon lisää. Rautatieasemallakaan ei vielä olla käyty vaikka tarkoitus on ollut. Se ei sijaitse edes kaukana, joten ihan hyvin voitas tehdä päiväkävely sinne.

Rokotuksen jälkeen lähdettiin siskoni Annen kanssa Pudasjärvelle. Annella luonnollisestikkin mukana koko perhe paitsi miehensä, joka vietti viikonlopun työn merkeissä pohjosessa. Kertauksen vuoksi Annen perheeseen siis kuuluu kolme ipanaa Leevi pian 6v., Eetu kesällä 5v. ja Väinö pian 2v. sekä kaksi keskikokoista villakoiraa Elli ja sen tytär Manta. Rauhallista viikonloppua ei siis edes odotettu tuolla sakilla. Pudiksella odottamassa meitä oli aina yhtä ihana Loke ja villiviikari Juntti. Minan ja Juntin jälleennäkeminen oli riemukas ja penskat rymysi koko viikonlopun ja jopa Manta otettiin leikkeihin nyt mukaan. Elli kuningattarena piti penskat aisoissa etteivät hänen arvokkuuttaan turmele.

Mina matkustaa todella nätisti autossa ja oli ollut kiltisti silloinkin kun jätettiin koirat yksin autoon kun käytiin hesellä syömässä. Mina oli auton etuosassa ja villikset takaosassa, jonne Mina ei päässyt. Mina on matkustaessa siitä hyvä että kun sen käyttää ulkona niin se pissaa joka ikinen kerta heti eikä mutise kun pitää mennä takaisin autoon. Oikea reissulainen se jo on <3

Pudasjärvellä vietettiin pitkä viikonloppu loistavasta säästä nauttien. Lauantaina minä ja Anne käytiin lautailemassa Syötteellä. Tai no minä opetin ja Anne yritti lautailla, ja vaikka Anne jo edisty niin sanoi päivän päätteeksi että tyytyy niihin suksiin ja lopettaa kokonaan koko lautailun kerta se ei luonnistu. No ei varmaan luonnistu ku viimeksi kaks vuotta sitte koitti ekan kerran ja nyt toisen ja heti heittää pyyhkeen kehään. Mutta kerta sukset kiinnostaa enemmän niin sallittakoon se hänelle. Sillä välin kun oltiin Syötteellä Mina oli kotona Juntin kanssa eikä mitään ongelmia ollut tullu. Ei tyttö ees pyrkiny minun mukaan kun lähdin, katsoi vaan tyynenä kun kävelin ulos. Pudiksella ei siis mammaa kaivata

On ihanaa että Mina saa myös lapsikontakteja siskoni lasten kanssa ja oppii olemaan pennusta asti lasten kanssa. Annen pojat osaavat käyttäytyä hyvin koirien kanssa kun Anne on niitä opettanu ja varsinkin Väinö makasi monesti lattialla Minan vieressä ja silitteli sitä hellästi. Aivan sulosia! Leevi otti Minan joskus kainaloon lattialla ja puheli sille hellästi. Se imee kyllä kaiken koirakielen Annelta

Pudiksen reissulta löytyy kuvasaldoa täältä. Kuvat ei oo mitenkään järin hyviä ja ois kiva saada hyvä kamera millä niitä ottaa, mutta eiköhän oikiasti hyviä kuvia saada kesän alussa kun Miguel tulee Kiinasta uuden hienon kameransa kanssa

Tällä viikolla ollaan sitten tavattu uusia sekä vanhoja koirakavereita. Tai no oikeastaan vaan kolmea, mutta silti. Naapurin collienarttu Niki on Minan mielestä huippu kiva ja sitä pittää repiä kauluksesta aina kohdatessa. Sattumalta törmättiin myös puolivuotiaaseen russeli penskaan joka jo aikaisemmin ollaan kohdattu ja silloin se oli vielä hieman raju Minalle, mutta nyt Mina leikki sen kanssa jo täysiä. Aika kivat kaverukset ku kokoeroa ei ole juurikaan (Mina on kuitenki isompi) ja leikki käytti hyvin yhteen. Russelin omistajalla oli vain jonnekkin meno, joten jatkettiin lenkkiä, jonka tarkotuksena meillä oli kohdata aivan täysin uusi tuttavuus suursnautseri Into, joka oli yökylässä kaverini luona. Into on ensimmäinen todella iso, musta ja partainen kaveri, jonka Mina on tavannu, joten luonnollisestikin Mina ei juossut heti Inton luo vaan hieman arasteli sitä ensin. Into oli kuitenkin melko rauhallinen kaveri ja antoi Minan tutustua kaikessa rauhassa. Kävellessä eteenpäin Mina jo rohkaistui sen verran että tepsutteli Inton vierellä ja tuijotti jättiläistä sillä silmällä että pian nappaa kiinni. Hieman Mina yrittikin napsia Intoa, mutta päätti ilmeisesti että ei ole kovin järkevää, vaikkei Into siihen mitenkään suhtautunutkaan ja jatkoi vaan tuijottamista ja rinnalla tepsuttelua.

Ihana huomata että Mina ei pelkää oikeastaan minkään näköisiä koiria. Hieman jännitti minullakin Inton kohtaaminen Minan puolesta, vaikka tiesin Inton reiluksi kaveriksi. Monesti vaan isot ja mustat koirat vaan hirvittävät joitakin. On luonnollista että aluksi hieman arastellaan, mutta sitten ollaan jo ihan rentona. Pihalla kun Mina on irti se ei mene vieraitten koirien luokse vaan saattaa hieman lähestyä niitä ja kutsuttaessa tulee takaisin minun luokse. Eräs tolleri kiinnostaisi Minaa jonkin verran mutta se on vähän liian häslä että uskaltaisin Minan siihen tutustuttaa. Ihan hyvä ettei se käy joka koiraa tervehtimässä niin oppiipahan ettei kaikkia tarvitse tervehtiä ja minä saan hyviä luoksetulo harjotuksia siinä samalla.

Tänään Mina viedään päivähoitoon ja ehkä yökylään Annen luokse, jossa se pääsee leikkimään villisten kanssa. Anne tuo Minan joko yöksi tänne tai sitten vasta huomenna, riippuen jaksaako lähteä ajamaan Kempeleestä kymmenisen aikaan Ouluun. Minä tulen yöllä kuitenkin kämpille, joten Minan ei tarvitsisi olla yksin kämpillä kuin maksimissaan kuutisen tuntia. Minä suuntaan siis juhlimaan synttäreitäni, jotka ovat huomenna. Turhia vuosia täytän, joten pidetään vaan pienet kemut kolmen parhaan kaverini kanssa, mutta uskon että meillä tulee olemaan super hauskaa!

Eilen naureskelin että mihinhän sitä on päänsä pistäny ku tätä pikku perhettä on perustanu. Ei nimittäin temperamenttia ainakaan puutu. Ensin otin espanjalaisen miehen ja sitte australianpaimenkoiran. Mutta niinku sitä sanotaan niin rakkaus ja järki ei kulje yhdessä

Nämä ajatukset sai alkunsa kun sain aikaan taas yhden kinan Miguelin kanssa skypen välityksellä. Kina loppui hyvin molempien anteeksipyyntöön, mutta välissä voluumi ja puheen nopeus taisi nousta hieman. Muuta kuin yhteentörmäyksiä ei voi kyllä odottaakkaan kun pistetään yhteen suomalainen ja espanjalainen, joilta molemmilta löytyy sitä temperamenttia muillekin asti. Ainakin minun osalta kaikki tehdään tunteella ja täysillä eikä asioita jätetä puolitiehen. Miguel kylläkin on yllättävän tyyni espanjalaiseksi (toisin kuin perheensä), mutta tosissaan suuttuessaan menee Eevakin hiljaiseksi.

No mitä Minalla on tähän mitään tekemistä? Yleensähän sitä valitaan itseään muistuttava koira, joten sitä se Minakin on. Yritystä löytyy ja periksi ei anneta ennen ku on miljoonannen kerran tehty selväksi että tehty asia on kiellettyä. Esimerkkinä sohvalle hyppiminen ja sängyn reunaan nojailu (ei pääse vielä sängylle asti). Tytön saa laskea sen tuhannen kerran takaisin neljälle jalalle lattialle ennen kuin uskoo. Aamulla varsinkin minun nukkuessa on melko rasittavaa asettaa Mina alas kun se kuitenkin pomppaa takaisin reunaa vasten. Välillä tuntuu että koiruus oikein ilkkuu minulle että ähäkutti

Toinen erittäin turhauttava seikka on se että ihan sama nousenko minä 5.30 vai 8.00 kun se pissa tulee kuitenkin siihen lattialle heti kun pääsen ylös. Ihan kuin se olisi Minalle merkkinä että nyt pissataan lattialle ku mamma nousi. Tiedän varsin hyvin että se pissa pysyisi vielä sisällä sen aikaa että ehditään ulos sillä kellonajalla ei tosiaankaan ole väliä. Jos se pystyy pidättelemään sitä 2,5 tuntia minun heräämistä odottaen niin kyllä se 5 minuuttiakin pitäisi pysyä. Tiedän että nuo on vielä noita pikkukoirien juttuja ja niille ei saa suuttua, enkä kyllä olekkaan suuttunut, mutta turhauttavaa se kyllä on. Onneksi kakat sentään tulee ulos eikä sisälle.

Ulkona ollessa mammalla on turha kutsua luo kun pikkukoira löytää jotain mielenkiintosempaa joka on aina ihminen. Kaikki on superhuippukivoja ja niitä pitää käydä tervehtimässä. Koirien luo ei onneksi ainakaa vielä olla rynnimässä.

Hieman huvittaa kun Miimi sanoi Minan ollessa pentu ettei se turhia piippaile. No se on tainnu oppia sen taidon vähän jälessä muista. Mina nimittäin piippaa aina ihan kauheasti hississä ja käytävällä hissiä odottaessa. Aina kun jotain pitää odottaa niin Mina piipittää. Ensin hysähtelin sille mutta nyt jätän sen vaan huomiotta jos se piippaa. Huomioin aina sen kun se lopettaa piippaamisen ja odottaa kiltisti. Toivottavasti se tajuaa sen eikä jatka sitä vielä isompana.

Nyt muuten haisee kämppä kamalalle. Juttuja kirjoittaessani Mina nukkui eteisessä ja eiköhän posti tullut. Mina säikähti ihan kauheasti ja juoksi täysiä pois ovelta. Menin hakemaan postin ja kutsuin Minaa luokse niinku teen aina että se hoksaa ettei se oo mikään pelottava juttu ja sitte hoksasin että koko lattia on täynnä pikkupisteitä koko siltä matkalta jonka se juoksi säikähtäneenä. Eka katoin sitä pissaksi, mutta kun hain moppia niin huomasin että eihän se pissaa olekkaan. Taisi tytöllä tyhjetä anaalirauhaset, ainaki hajusta päätellen. Patuhan kans aina säikähtäessään tai hurjana haukkuessaan tyhjensi anaalit ja se haju oli jotain kamalaa. Nähtäväksi jää miten Minan kanssa käy. Tuo oli kyllä eka kerta kun huomasin niiden tyhjentyvän, mutta toisaalta eipä tuo oo noin säikähtänytkään aikaisemmin.

Huomenna lähdetään Pudasjärvelle siskon perheen kanssa, eli äiti saa taas vipinää taloon kun kolme ipanaa tulee kolmen koiran kera kyläilemään. Mina pääsee taas leikkimään Juntin kanssa. Varmaan Junttikin kasvanut hurjasti kahden viikon aikana. Yritän ottaa taas paljon kuvia kaveruksista. Takaisin Ouluun me tullaan sunnuntaina.

Huomenna on myöskin Minan rokotus, jota odotan kyllä mielenkiinnolla. Toivottavasti tyttö käyttäytyy hyvin eikä pelkää. Akuutissa on kyllä aina kiva käydä kun siellä on niin loistava henkilökunta ja nyt entistä paremmat tilat. Pentukerhoonki pyritään, joka kokoontuu kolme kertaa viikon välein Akuutin tiloissa. Toivottavasti päästään.

Punnitsin Minan tänään eli 12-viikkoisena ja tytteli painaa jo huimat 6,5 kiloa! Se kasvaa ihan silmissä eikä olekkaan enää niin kevyt sylikoira. Se alkaa näyttää jo ihan koiralta kun kuono on venyny ja pyöreyttä hävinny pituus- ja korkeuskasvun mukana. Korvissa en ole vielä huomannut asennonmuutoksia ja uskon että noista lerpakkeista tulee ihan nätit ilman sitomisiakin. Tuli tai ei niin en sido niitä. Luonto saa tehdä tehtävänsä

Penska on sitten huimat 11 viikkoa. Painoa on kertynyt 6 kg ja koivet on kasvaneet ainakin omasta mielestäni hurjasti. Oikein kivasti pulleropallero on kasvanut ja vaikka onkin pikkunen pömppömassu niin se on vaan terveen pennun merkki.

Matolääkkeet syötiin viime viikolla ja ensi viikon torstaina mennään rokotuksille. Olin aika ihmeissäni kun annoin matolääkkeet pillereinä niin tyttöhän vetäs ne ihan tosta vaan ku annoin ne kädessä sille. Aika reipas tyttönen. Nyt se kyllä syö ihan kaiken mitä eteen sattuu ja varsinki sorakivet on ihan huippuja joita pitää mussutella koko ajan. Hississäki pitää nuohota joka nurkka jos sattus löytyyn pikkukiviä.

Hihnalenkillä ollaan käyty joka päivä ja hienosti se kävelee. Hihnaa ei purra ollenkaan ja vetämistä tapahtuu vain joskus ja silloin pysähdytään heti ja Mina tulee luokse ja saa palkan siitä. Palkka tulee siis hihnan löysyttämisestä eikä siitä vetämisestä. Ohituksia on melko vaikea tehdä supersulosen pikkukoiran kanssa ku jokainen vastaantuleva haluaisi sitä paapoa. Minan mielestä ihmiset on huippuja ku ne rapsuttelee ja siksi pyrkiikin ihmisten luo. Nyt on menny paremmin hihnassa eikä joka ikisen ihmisen luo yritetä vaan ohitetaan nätisti. Irti ollessa jokainen on ihan pakko tervehtiä ja mammalla menee hermot ku korvat häviää eikä ennen niin nätti luoksetulo toimi enää. Nyt on kyllä ihan pakko alkaa pitään aina namuja tai lelu taskussa ja palkata se joka ikisestä luoksetulosta että se oppii.

Yksinolot on menny hienosti. Mina viettää aikansa yksin kylppärissä portin takana. Minulla on todella iso kylppäri, jossa pidän muutenkin Minan ruokakupit ja jonne tyttö monesti menee itsekin nukkumaan, joten luulisin että se on ihan kiva paikka Minankin mielestä eikä mikään vankiselli. Nykyään ei ole edes jäänyt itkemään perään ja takaisin tullessa on vain erittäin iloinen. Oon aika ylpeä pikku tytöstäni <3 (miksei tässä oo sydäntä tuolla hymiöiden joukossa???)

Ennen Minan ottoa pelkäsin kovasti, että miten minä osaan kouluttaa pentua ja että menetänkö heti hermoni sen kanssa kun se on pirullinen/tekevä. Nyt olen huomannut että pelkäsin turhaan sillä me ollaan pärjätty todella hienosti ja vaikka ne "vaikeat" ajat on vielä edessä niin olen varma että niistä selvitään kunnialla ilman raivokohtauksia. Hyvin oon hermoni pitäny tähänki mennessä ja ihan vaan pari kertaa ärähtäny isommin Minalle ku se on joko syöny listaa tai pomppinu pissassaan ku oon pissalehtiä yrittäny keräillä. Ja noi isommat ärähyksetkää ei oo ollu heavy laulajan äänellä sanottuja eitä pahempia. Tarvittaessa olen hyvinkin möreä

Mina on todella tekevä ja on alkanut järsimään kiellettyjä asioita, mutta onneksi omat luut ja lelut ovat vielä maistuneet paremmilta kuin listat ja kengännauhat. Tulevaisuus näyttää minkälaisen pikkupirun oikeen omistankaan.

Tässäpä vielä kuva 11 viikkosesta sankarittaresta:

Otsikko kertoo jo kaiken, Minaa luullaan lapinkoiran pennuksi! Minulta kysyttiin tänään jo kahdesti että onko se lapinkoira ja aikasemmin on kysytty myös. Kuulema Minan tuplasilmät eli täplät silmien päällä hämää. Periaatteessa se kyllä vois mennä lapinkoirasta jos karvaa ois enemmän, mutta ku ei oo niin se on siis australianpaimenkoira! Kaikki menee aina ihan hiljaseksi kun kerron rodun, eli monikaan ei tiedä siitä yhtään mitään.

Tänään käytiin siis remmilenkillä Nokian pihassa (10 minuutin päässä kämpästä) ja ylitettiin isoja teitä. Hienosti meni vaikka muutama pyöräilijä hieman hirvitti ja liikennevaloissa odottaminen oli tosi typerää Minan mielestä. Nokialla jouduttiin sitten hieman odottelemaan ja siellä ihmeteltiin ohimeneviä autoja joita Mina tuijotti kiinnostuneena. Tällä kertaa Mina takaisin tullessa jopa veti hihnassa eteenpäin, joten remmiopettelu on todellakin ajankohtaista. Pitänee ottaa joka päivä remmilenkki sen kanssa eikä antaa sen aina juosta vapaana.

Nyt ei kyllä uskos että oltiin lähes puoli tuntia pihalla ja uusissa olosuhteissa sillä pentu on ihan villinä. Juoksee lelujen kans makkari olkkari väliä ja haukahtelee omasta pedistä makkarin puolelta. Hurja hurtta.

Eilen tavattiin muuten ensimmäinen aikuinen aussiekin yhdessä!! Se oli Ture joka tuli pihalla vastaan omistajansa Eilan ja kaverinsa Peten kanssa. Pojat käyttäyty herrasmiesmäisesti Minaa kohtaan ja Mina alkujännityksen jälkeen hieman nuuskuttelikin Turea. Taisi olla tutun näköinen otus kun on saman värinen Unnu-mamman kanssa. Hieno koirakontakti kuitenkin.

Mentiin sitten Kempeleeseen siskon luo kylään jossa asuvat siis keskarivillikset Elli ja Manta. Mina tunnisti villikset eikä pelännyt niitä yhtään, mutta myöhemmin yhteiselle lenkille tullut Helmi-villis oli hieman pelottava hurjuudessaan. Muutaman kerran sai Helmiä ajaa pois Minan luota kun meno meni liian hurjaksi ja Minaa pelotti. Pyrin pitämään Minan luottamuksen minuun etten anna sille tapahtua mitään pahaa. En halua myöhemmin luottamuspulaa minun ja Minan välille. Se lenkki ei ollut kyllä yhtään hyvä idea vaikka Mina siitä nauttikin, sillä minun alkava flunssa vaan paheni ja illalla oli kurkku niin kipeä ettei ääntä lähteny. Tänään pysyn loppupäivän kotona ja juon finrexiniä. On se kumma ku koko ajan pitää olla sairaana! Jospas tämä tästä pian hellittäis.. Sitä odotellessa on hyvä kujeilla sisätiloissa.

Viikko on ollut jännitystä täynnä! Maanantaina oltiin vähän haikeina kun Miguel lähti Kiinaan, mutta koska hän tulee takaisin 28.5 ei me turhia surra vaan porskutetaan eteenpäin. Tiistaina oli tarkoitus lähteä Pudasjärvelle, mutta koska äitillä, Minan mummelilla siis, oli leikkaus keskiviikkona ja hän tarvitsi jonkun ajamaan hänet kotiin, päätimme me lykätä reissua päivällä. Autolla on jokatapauksessa paljon mukavempi matkustaa mitä bussilla. Lähdettiin siis keskiviikkona päiväsaikaan Pudasjärveä kohti ja matka sujui loistavasti. Luulin että Mina olisi huutanut suoraa huutoa farmarin takaa koko matkan mutta heti tuli hiljaista ja aloin jo miettimään että unohdinko koko koiran kotiin

Pudasjärven keskustan kohdalla minun piti käydä ruokaostoksilla ja äiti jäi autoon odottamaan Minan kanssa. Tyttö oli ollut kuulema kokoajan ihan hiljaa. Pienen pissareissun jälkeen jatkettiin matkaa jota riitti vielä noin 40 km. Loppumatka oli töyssyinen ja mutkainen, koska pienempiä teitä ei pidetä siellä jumalan selän takana kovinkaan hyvässä kunnossa, ja perille päästyämme huomasin, että Mina oli voinut hieman pahoin. Onneksi fiksu koira puklaa pyyhkeelle eikä mamman rinkalle tai auton verhoilulle, joten kaikki oli kunnossa.

Minua hieman jännitti Minan reaktio aivan uudesta paikasta uusine tuttavuuksineen, mutta kaikki sujuikin loppujen lopuksi ihan hyvin. Ensin tutustuttiin pihan outoihin hajuihin, sitten päästettiin siskon villakoirat pihalle (sisko oli käymässä kotona samaan aikaan) ja komennettiin villiksiä etteivät ihan Minaa säikäyttäneet ja sitten mentiin sisälle. Villakoirat saivat jäädä ulos urputtaan. Heti sisälle päästyä alkoi mieletön huuto takkahuoneesta. Junttihan se siellä vaati pääsyä ulos aitauksesta. Juntti on siis siskoni miehen pystykorvan pentu, joka asuu porukoiden luona ja on vain viikon Minaa vanhempi. Menin lattialle istumaan Juntin aitauksen viereen ja rohkaisin Minaa katsomaan outoa ja äänekästä punaista palleroa. Hieman kyllä hirvitti, varsinkin silloin kun mummeli otti aidan pois välistä ja se pikinokka tuli ihan lähelle. Mamman syli oli siinä vaiheessa paras ratkaisu ja sieltä oli turvallista tutustua uuteen tuttavaan. Olin aika varuillani, sillä tiesin Juntin olevan nimensä veroinen ja erittäin itsepäinen ja peloton otus. Mina on välillä hieman arka joittenki asioitten suhteen, varsinkin uusien ja vaatii aikaa tottua. Äitin kanssa oltiin aikasemmin puhuttu että Juntti varmaan säikäyttää Minan rajuilla leikeillään mutta kuinka väärässä olimmekaan! Alkujännityksen jälkeen Mina alkoi leikkimään Juntin kanssa vaikkei millään voinut ymmärtää miksi toinen haukkui koko ajan. Mina vaan istui ja katsoi Junttia tyhmänä. Siinä nähtiin paimenkoiran ja pystykorvan ero. Loppujen lopuksi Minasta ilmenikin aivan uusi piirre ja tyttö pisti moisen räksyttäjän matalaksi eikä antanutkaan sen pompotella! Junttihan ei antaudu vaikka olisi mikä kyseessä mutta jäi selvästikin Minan tassun alle vaikkei olisi sitä myöntänytkään. Viimeistään siinä vaiheessa se huomattiin kun kinastelun aikana Mina käänsi ensin päänsä ja lopetti toran ja sen jälkeen meni Juntin viereen ja laski toisen etutassunsa Juntin päälle kuin osoittaakseen ylivoimansa. Minkä kuningattaren omistankaan!

Siihen mennessä oli tutustuttu jo kolmeen uuteen koiraan ja neljäs oli vielä odottamassa aitauksessa. Loke oli pitkästä makkaranpaistolenkistä väsynyt, joten uskallettiin ilman mitään pelkoa päästää Mina takapihalle aitaukseen. Loke nuuskutteli Minaa kiinnostuneena ja Mina mielisteli Lokelle minkä kerkesi. Loke hyväksyi pikku tytön heti ja Mina ei pelännyt Lokea missään vaiheessa vaan osoitti mielestäni selvää kunnioitusta itseään paljon isompaa ja vanhempaa koiraa kohtaan. Juntti ei kunnioita Lokea ollenkaan vaan yrittää viedä sen luut ja ruuat, mutta onneksi Loke on oppinut ärähtämään moiselle nulikalle, vaikka onkin aivan liian hyväntahtoinen muuten. Saas nähä miten tulevaisuudessa käy. Porukat tekee kyllä kaikkensa että Loke pysyy arvoasteikossa Junttia ylempänä, mutta Juntti on osoittaunu itsepäiseksi pyrkyriksi.

Perjantaihin asti temmellettiin Pudasjärvellä ja käytiin tutustumassa mummolassa ulkoilun ohella. Suurin osa ajasta Minalla meni Juntin kanssa temmeltäessä ja sydämiä sulattaessa. Varsinkin isäni ihastui Minaan ja oli rapsuttelemassa palleroa aika ajoin. Kukapa moista söpöläistä voisi vastustaa.

Huonolaatusia kuvia Pudasjärven reissusta voi katsella täältä. Siellä on muutama kuva Oulustakin, mutta ei anneta niiden häiritä Eikös Juntti ja Mina olekin syötävän suloisia yhdessä? Kettu ja murmeli:

Tänään sitten mamma oli aamun töissä vaikka flunssaa pukkaakin urakalla (eilen oli hieman lämpöä) ja hienosti oli Mina jaksanut reilut 8h odottaa. On se mukava tulla kämpille kun joku on niin innokkaana odottamassa. Voi kauhia sitä ilon määrää mitä pienestä koirasta purkautui kun tulin kotiin! Se piipitys ei meinannut loppua millään ja varmaan vasta tunnin päästä Mina jaksoi rauhottua eikä häärännyt koko ajan ympärillä piippaamassa ja huomiota kerjäämässä. Pusut jaettiin heti hississä matkalla ulos ja ulkonakin käytiin vaan tarpeilla ja heti takaisin mamman jalkoihin piippaan. Uskomatonta! No jokainen ilo loppuu jossain vaiheessa ja tytteli rauhottui nukkumaan siksi aikaa kun söin.

On muuten jännä ettei yhtään pisua tai kakkaa tule sinä aikana kun tyttö on yksin. Sitten lähdetään hullua vauhtia pihalle ja tehdään täys tyhjennys. Toisinsanoen Mina kyllä pystyisi pidättämään jos haluaisi, mutta sisälle tulee vielä lammikoita ja kikkareita vaikkakin vähenemässä määrin. En kyllä vielä vaadikkaan sisäsiisteyttä pennulta, mutta mukava huomata että editystä asiaan on tullut.

Illalla sitten puhelin soi ja samantien lähdettin ulos ja siellähän odotti Lilli-sisko! Ensin Mina ja Lilli vähän ihmettelivät toisiaan eivätkä muka tunnistaneet. Lilliä vähän hirvitti uusi ympäristö ja Mina kyttäs kiinnostuneena koko ajan pienen matkan päästä Lillin tekemisiä. Kyllä se yhteinen sävel sitten löytyi ja tytöillä oli aika kivaa keskenään. Sen verran vilkkaita ne vaan on ettei niistä oikein kuvia saanut, joten tyydyn laittamaan vaan yhden ei niin onnistuneen tänne. Sannilla on ehkä parempia, sillä hän jaksoi yrittää ahkerammin kuin minä.

Tytöt ovat niin erinäkösiä! Lillillä on paljon jykevämpi pää ja jalat on hieman paksummat. Mina on taasen todella siro päästä mutta muuten pyöreämpi, eli lihavempi. Lillillä on myös pitempiä karvahaituvia kuin Minalla ja ne kihartuu hieman. Minalla on suora ja joka suuntaan pörröttävä karva. Suunnilleen saman kokoisia ne kuitenkin on, Mina ehkä ihan vähän korkeampi. Punnitsin Minan tiistaina ja vaaka näytti 4,2 kg. Pitänee kysyä Sannilta Lillin paino.. Jokatapauksessa kiva että tytöillä käyttää hyvin yhteen ja on saman kokoinen kaveri lähellä. Sovittiin Sannin kanssa että tavataan ensi viikolla uudestaan ja tytöt pääsee taas riehumaan. Ehkä ensi kerralla jopa muistavat toisensa.

Lopuksi vielä huono kuva painivista tytöistä (Lilli alimmaisena):

Minalla on uusi harrastus, nimittäin suihkussa käynti mamman kanssa. Sinne se penska vaan puskee mukaan ja kun saa vettä päälle juoksee äkkiä pois veden alta. Suihkuverhon alta kurkistelu on tosi pop

Pitemmittä puheitta näytän todistusaineistoa

Eilen Minalla oli huisin jännä päivä. Aamulla se terrorisoi miehen unia sen jälkeen kun lähdin osteopaatilla käymään ja takaisin tullessani oli uninen pikkukoira vastassa. Sen jälkeen sitten vaan oltiin, syötiin ja väisteltiin pikku naskaleita kunnes päätettiin ottaa citybussi ja suunnata keskustaan. Heti bussipysäkillä Mina sai huomiota eräältä rouvalta joka jakeli Minalle rapsutuksia ja kumma kyllä Mina ei yrittänytkään purra rouvaa. Hampaat on nimittäin todella paljon käytössä nykyään.

Bussimatka meni todella hyvin ja tyttö vaan katseli ihmisiä minun sylistä sanomatta mitään ja käyttäytyi todella mallikkaasti. Astuttiin ulos bussista keskustassa ja meteli pisti vähän pelottamaan, joten en edes harkinnut Minan asettamista maahan vaan kannoin sen sylissä torinrantaan. Paha että juuri silloin jokin todella pahaääninen auto (pakoputki rikki?) meni ohi kun lähettiin kävelemään bussilta. Heti kun se kaikkosi niin Mina lopetti tärisemisen. Rannassa Mina sitten käveli hihnassa ja hienosti meni. Kaulapantaan ei vielä olla ihan totuttu joten sitä pitää aina välillä pysähtyä rapsuttelemaan, joten meno ei ole kovin huimaa. Käveleskeltiin aikamme ja sitte Miguel-isukki sai lunta kenkäänsä ja halusi lähteä. Huomaa ettei oo suomalaista verta suonissa.  Mentiin sitten takaisin keskustaa kohti bussipysäkille ja Mina käveli jonkin matkaa kunnes alkoi nuolemaan tassujaan. Kylmähän se pikkusella tuli kun pakkastakin miltei 10 astetta, joten Miguel nosti Minan syliin ja jatkettiin matkaa. Pikkusen ennen bussipysäkkiä Minaa alkoi hieman pelottaan meteli, mutta tärinä loppui kun seisoskeltiin pysäkillä. Lopulta bussi tuli ja Mina matkasi minun sylissä ja nukkui miltei koko matkan siskon luo. Uninen pikkukoira jaksoi kuitenkin kävellä siskon talolle asti, jonne ei kyllä pitkä matka ollut, ja sisälle päästyä hoksasi että nyt pissittää ja päästi saman tien pisut siskon matolle. Ei sitte malttanu sitä pihalle tehdä.

Ei ollu eka kerta Minalla siinä talossa, joten yhtään ei hirvittänyt, vaikka siellä asuu neljä siperiankissaa. Kissoista Mina ei välittäny ollenkaan ku ne olivat kiipeilypuussa tavoittamattomissa, mutta lelukori oli oikeinkin mielenkiintoinen. Illan aikana rohkein ja nuorin kissa Maria uskaltautui lattiatasolle ensimmäisenä ja meni nuuhkimaan nukkuvaa Minaa. Mina ei tainnu edes huomata kisua. Loppujen lopuksi kaikki kissat kävivät lattiatasolla mutta muut eivät uskaltaneet niin lähelle vaan katselivat etäältä. Mina oli todella villillä päällä herättyään ja olisi halunnut leikkiä Marian kanssa mutta Maria ei tajunnut ärräämisistä ja haukkumisista vaan istui paikallaan. Mina ei uskaltanut mennä lähemmäs Mariaa vaan yritti saada sitä etäältä leikkimään. Lopulta Maria kyllästyi ja lähti Minan haukuttua jonkin aikaa.

Minaa ei kissat hirveästi kiinnosta, mikä on hyvä juttu sillä voidaan vierailla siskon luona ilman mitään ongelmia. Patun kanssa se ei koskaan oikein onnistunut sillä se yritti aina jahdata kissaparkoja eikä rauhottunu ollenkaan siinä talossa. Yritän saada Minalle paljon erilaisia kokemuksia, positiivisia sellaisia, että meillä tulee olemaan mahdollisimman helppoa tulevaisuudessa niiden kanssa. Tänään tuli melkoista shokkihoitoa Minalle kun toinen siskoni kolmen vilkkaan poikansa kanssa olivat tunnin verran meillä. Aluksi Mina juoksi niitä karkuun mutta lopussa ei enää välittänyt ja välillä jopa riehkas vanhimman pojan päällä. Ihana ku se ei sitte pelkää kun hoksaa että eipä ne ookkaa niin pelottavia miltä aluksi näyttivät. Poikien tehdessä lähtöä Mina nukkui puolikuolleena väsymyksestä lattialla eikä välittänyt enää mistään mitään.

Ensi viikolla saan Minalle hyviä koirakokemuksia kun menen käymään porukoiden luona Pudasjärvellä. Mennään sinne bussilla reilun tunnin verran ja sitten joku hakee meidät keskustasta ja matkataan vielä puoli tuntia autolla. Perillä meitä odottaa vanhempani ja heidän kaksi koiraa, 6 vuotias valkoinen ruotsinhirvikoira Loke ja Minaa viikon vanhempi pystykorvanpentu Juntti, sekä siskoni perhe ja heidän kaksi keskikokoista villakoiraa Elli ja Manta. Loke ja Elli ovat hyviä pentujen kanssa vaikka ovatkin jo aikuisia koiria. Loke kuulema leikkii jo Juntin kanssa ja ovat ihan bestiksiä. Vaikka Loke on suurikokoinen niin se on mielettömän rauhallinen ja leikkiessään se kertoman mukaan kierii maassa ja Juntti pomppii sen päällä. Ei pelota yhtään päästää Minaa sellaisen koiran lähelle. Elli taasen ei pahemmin välitä pennuista ja on vaan oma rauhallinen itsensä. Manta on vielä teini ja mielettömän villi, joten siitäkin voi olla leikkikaveriksi Minalle, sillä Manta ei ole paljoa Minaa isompi. Saas nähdä mikä vilinä siellä oottaa.  Voi olla että meidän äitillä menee hermot siihen laumaan!

Tänään me vietetään rauhallista lauantaita Minan kanssa kahdestaan sillä Miguel lähti makkaran paistoon serkkujeni kanssa ja illalla hän menee konserttiin samojen tyyppien plus siskoni kanssa. Sisko lupasi tuoda Miguelin ehjänä kotiin yöllä taksilla, joten ei huoleta yhtään.  Ilta voi minun osalta mennä pissoja siivotessa sillä tyttönen ei yritäkkää osuttaa pissoja paperille vaan lirauttaa siihen missä sattuu seisomaan. Onneksi suurin osa menee edelleenkin ulos, joten eiköhän se tästä vielä.

Kuvia en ole nyt ottanut yhtään, mutta tulen varmasti räpsimään niitä Pudasjärvellä, joten latailen niitä sitten ensi viikon loppupuolella.

Penska kotiutui sunnuntai yöllä Ouluun hienosti menneen automatkan jälkeen. Tunnin verran jaksettiin vikistä ja hyppiä penkkiä vasten, mutta laitoin sen joka kerta kärsivällisesti takaisin jalkoihin. Tyttö huomasi sitten jossain vaiheessa että ei tämä onnistu ja alkoi nukkumaan ja nukkui koko loppumatkan välipysähdyksiä lukuun ottamatta. Matka oli pitkä sillä mieletön lumituisku hidasti matkantekoa huomattavasti.

Kotiin päästyämme Mina oli vähän epäileväinen ja se piti houkutella eteisestä olkkariin ja vähän esitellä paikkoja. Minun syli oli paras paikka ja siihen se kömpi kerta toisensa jälkeen. Makuuhuoneessa ei voitu olla yhtään, koska olkkari oli kivempi ja vuodesohvan päätyjen alla peitteen suojissa oli turvallista. Nukkumaan mennessä kannettiin Mina kolme kertaa makuuhuoneeseen omaan petiin ja joka kerta se viipotti takaisin olkkariin sohvan turviin. Annettiin sitten periksi, sillä se nukkui todella nätisti olkkarin puolella. Muutaman kerran heräsin yöllä ja kuuntelin että kuuluuko ääniä, mutta mitään ei kuulunu joten jatkoin unia. Aamulla ennen kahdeksaa nousin sitten ylös ja menin olkkariin ja siellähän se tyttö nukkui edelleen samassa paikassa ja oli super iloinen minut nähtyään. Pieni ilopissa tuli lattialle, mutta mentiin samantien ulos ja sinne tuli sitten iso pissa Yön aikana ei ollut tullu yhtään pissaa eikä kakkaa sisälle. JES!

Maanantai meni tutustellessa ja muutama pisu tuli sisälle ja tietenki kaikki vessan muovimatolle, mutta sehän on helppo pestä. Tai no yksi pissa osu paperille, mutta suurin osa pissoista tuli ulos joten ei meillä ollut mitään hätää. Kaikki kakat tuli myöskin ulos ja siitäkös mamma oli ylpeä

Viime yö oli juuri sellainen kuin odotinkin. Mina rohkaistu eilisen aikana paljon (kävi pesutuvassa pyykkäämässäkin meidän kanssa), joten uskalsihan se sitte herätelläkki yöllä. Muutaman tunnin välein Mina tuli sängyn vieressä olevalle pedilleen riehumaan ja piippaamaan niin että heräisin ja oli vallan onnellinen kun avasin silmät. Rapsuttelin sen rauhalliseksi pedille ja vähän aikaa pedilla uinailtuaan Mina meni olkkariin nukkumaan sohvan turviin. On se jännä että se ei tykkää nukkua siinä pedissä, riehua vaan. Aamulla heräsin piipitykseen 7.30 ja nousin ylös vaikka olisi väsyttänyt vallan mahottomasti. Pissat ehti tulla kylppäriin (josta nostin muovimaton eilen pois), koska mamma oli hidas pukemaan ja sitten ulkona ei tehty yhtään mitään. Noh, käytiinpä ainaki niin tottuu että herättyä aina kuitenki käydään siellä. Kakat oli yön aikana ilmestyny paperille, joten niitä ei ollu odotettavissakaan. Ruoka, jota ei eilen syöty, odotti jääkaapissa johon lisäsin vähän punasta viiliä ja kumma kyllä vain viili kelpasi. Mina on syöny tosi huonosti eilisen päiväruuan jälkeen. Tunnin annoin ruuan olla tarjolla ja vähän se siitä nappaili nappuloitakin, mutta ei paljoakaan. Katsotaan miten päiväruoka uppoaa.

Nyt tyttö nukkuu jaloissa ja varmasti väsyttääki sillä aamuriekkumisten jälkeen ei ole nukkunut yhtään. Kaippa yö oli pitkä ja tylsä Minan mielestä ja energiaa riitti tuplamäärä. Toisella ulkoilukerralla tuli kakatki ulos ja vähän leikittiin lumella, joka on muuten aivan superhauska juttu.

Valokuvia en tähän blogiin jaksa laittaa nyt, mutta niitä löytyy täältä. En vielä tiedä että lisäilenkö kuvia tonne Picasaan enää ollenkaan vai laitanko kaikki Facebookkiin, mutta kerron aina jos lisää kuvia on jossain tarjolla. Toivottavasti saisin siskon kamerasta kuvia ku sillä on järkkäri ja oman kameran tuotokset on melko keskinkertasia.

Nyt sitten vietetään perhe elämää maanantaihin asti, jolloin Miguel lähtee Pekingiin jossa viettää vajaat 3 kk ja tulee sitten takaisin Ouluun joksikin aikaa. Toivottavasti ainaki pariksi viikoksi, mutta se jää nähtäväksi. Minulla on loma ens viikolla, joten opetellaan ihan kahestaan Minan kanssa juttuja ja sekös tulee olemaan hauskaa

Nyt on hypätty muutamalla viikolla ajassa eteenpäin ja jännät ajat ovat koittaneet. Minun tylsä elämä loppui maanantaina kun muutin väliaikaisesti serkun kämppään Kaakkuriin (Oulun kaupunginosa jotka ei tiiä) hoitamaan Aatu-snautseria, Mauno-siperiankissaa ja Enska-viljakäärmettä siksi aikaa kun serkku on häämatkalla Aruballa. Viikko on täällä jo vierähtäny ja tänään koittaa se kauanodotettu päivä, jolloin Miguel saapuu! Kaksi kuukautta ollaan erossa oltu ja nyt vietetään kaksi viikkoa yhdessä. Ensimmäinen viikko ollaan täällä Kaakkurissa kunnes serkku palaa lauantaina ja sitten sunnuntaina lähdetään ajelemaan Joensuuta päin, Liperiä tarkemmin, ja haetaan pikku Mina :)

Mina alias Patchcoat Shangri La on minun tuleva elämän sulostuttaja :) Miimi valitsi Minan kolmesta nartusta ja en voisi olla tyytyväisempi Miimin valintaan, sillä rakastuin siihen palleroon jo silloin kun Liperissä vierailin. Aivan ihana nyytti jolla oli jo 4,5 viikkosena ihan mieletön kontakti! Mina ei ole se pentueen villein tapaus vaan semmonen vähän rauhallisempi tyyppi joka ei turhia hötkyile eli juuri passeli minulle. Minalle mietittiin pitkään sopivaa kutsumanimeä Miguelin kanssa ja se oli melkoisen vaikea tehtävä sillä nimet joista minä olisin tykännyt eivät passanneet espanjalaisen suuhun taikka tarkottivat jotain typerää espanjaksi. Loppujen lopuksi molemmat tykästyttiin Minaan, joka tulee Bram Stockerin Dracula elokuvasta, jossa Minaa esittää Winona Ryder, joka on ihan yhtä tumma ja kaunis kuin pikku Minakin :)

Mina ei onneksi muuta ihan yksin tänne pohjoiseen vaan saa seuraa siskostaan. On ihana saada Shanghai Lily myöskin Ouluun ja olen varma että siskoksilla tulee olemaan hauskoja painihetkiä jatkossakin. Lily (kutsumanimeksi taitaa tulla Lilli) menee Runtin Sannille Sisu-aussien pikkusiskoksi. Voidaan sitten Sannin kanssa vertailla tyttösten kasvua, vaikka Lily onkin amatsoni siroon Minaan verrattuna :D

Eipäs sen kummempia tällä kertaa. Suuntaan Aatun kanssa lenkille ja alan valmistautumaan Miguelia varten, joka saapuu yhden koneella yöllä :) Seuraavan kerran blogiin kirjoittelen sitten kun Mina kotiutuu :)

Nyt sitä on sitte käyty kattomassa kuutta ihanaa koiranpentua :) Kaikki oli kyllä jo 4,5 viikkosena hurmaavia ja ihan mielettömiä persoonia (jos koirista voi noin ees sanoa).

En tiedä vielä mikä pentu sieltä tulee elämääni sulostuttamaan mutta kaikki ovat kyllä niin ihania että voisin ottaa minkä vaan niistä nartuista. Pikku Siru ei ole laskuissa mukana, sillä Sirun tulevaisuus on vielä hieman auki. Peukutan kuitenkin kovasti että pieni selviää ja saa nauttia tästä maailmasta täysin rinnoin!

Suuri päivä koittaa 22.2 kun haen pentusen toivottavasti yhdessä Miguelin kanssa, joka saapuu Suomeen viikkoa ennen luovutusta. Meinashan tuo ettei lähe mihinkää pentua hakeen vaan mieluummin pelaa mun siskon miehen kans Guitar Heroeta, mutta ei taida mies ees ymmärtää kuin varmasti se on sinne hakureissulle lähössä :D Ja Miguel viipyy vaan kaks viikkoa Suomessa, joten minun lomaviikko eli vko 10 me ollaan sitte pennun kans ihan kahestaan ja aletaan sitte viimestään opetteleen isojen koirien juttuja niinkuin hihnassa kävelyä ja sen semmoisia :) Odotan jo innolla!

Laitampa muutaman kuvan reissulta. Lisää löytyy facebookista ja ne joilla ei oo sinne tunnuksia voi ilmottaa mulle niin laitan linkin sähköpostiin!

Lara ja Susu painii :)

Lily ja Sasu painii vuorostaan :)

Pikku Siru Miimin ruokittavana